Shopping

Koshkonongin, tiedätte varmaan missä, vierestä löytyi mainio kauppa. Jos sieltä löytyy jotain tarpeellista niin onpa ihme. Sormet jo kaipasikin ruosteisen romun hiplailua...

TMM

30.5. Keystone - Kansas

No tulipahan ajettua... Kuunneltiin CD:ltä Henning Mankellin Valkoista naarasleijonaa ja matka taittui huomaamatta (no ei nyt ihan...). Mittariin kertyi mukavat 768 mailia eli 1236 km ;) Inter Statet on kyllä erinomaisia kun pitää päästä paikasta toiseen, toki silloin ei näe juuri mitään. Suunta tosiaan oli etelään Rapid City, Sioux Falls, Sioux City, Omaha, Kansas City. Liikenne on täällä vilkkaampaa ja lähellä Kansas Cityä meinasimme jäädä puoliperävaunurekan jalkoihin ohituskaistalla 130km/h ei meinannut riittää - tuli Rutger Hauerin Liftari-leffa mieleen kun taustapeilissä pukkaa Peterbuild mustaa savua pitkistä piipuistaan ja lähestyy vauhdilla...
Alkuperäinen suunnitelma Chicagossa käynnistä jouduttiin hylkäämään etäisyyden takia, harmi. Toivottavasti Chicagon ystävien tapaaminen onnistuu vielä jollain muulla tapaa tämän reissun aikana.
Yövyttiin Harrisonvillessä, iltapalaksi haettiin lähimarketin salaattitiskistä maittavat annokset ja aamiaisella saimme paistaa itse vohvelit - maittavaa. Luontohan täällä on rehevää ja maissi on jo puolen metrin korkuista.

TMM

Ti 29.5.2012 Vyöämingin läpi Black Hills:lle South Dakotaan

Tiistaina heräilimme taas ennen kuutta ja jo tutun ”continental aamiaisen” (kahvi, mehu, paahtoleipä, jugurtti, hedelmä) jälkeen ulkona odottikin kirpeä pakkaskeli, aste tai pari miinusta, mutta Ford lähti silti ensimmäisellä käyntiin!

Pyyhkäisimme Wyomingin halki lounaasta koilliseen. Matkalta ei juuri ole kertomista muuta kuin etäältä nähty Table Mountain ja melkein alle jäänyt pikkujyrsijä. Ajoimme pitkään ylängöllä, jolla on Pohjois Amerikan mantereen ”Continental divide” eli vedenjakaja. Tältä jakajalta vedet valuvat joko Atlanttiin tai Tyynellevaltamerelle. Newcastlen jälkeen ajoimme South Dakotan puolelle ja maisemat muuttuivat mielenkiintoisiksi – siksihän sinne suunnistimmekin. ”Black Hills National Forest” –alueella nähtävää ja koettavaa riittää. Heti osavaltion rajan jälkeen pysähdyimme ”Jewel Cave National Monumentilla” siellä olisi voinut päästä tutustumaan vanhaan jalokivikaivokseen, mutta kierros ei sattunut sopivaan aikaan. 

Alueellahan on Mnt. Rushmore ja tuntemattomampi Crazy Horse Memorial – molemmat vuoreen tehtyjä veistoksia. Rushmoren pressojen päät on toki vaikuttava näky, mutta verrattuna Crazy Horseen pieniä – kaikki pressat mahtuisivat Crazy Horsen liehuviin hiuksiin! Puolalaislähtöinen Korczak Ziolkowski alkoi nakertaa patsasta alkuperäisväestön kunniaksi 1932 käytännössä ilman mitään resursseja ja nykyään hänen lapsensa jatkavat projektia.  Alapalkista pääsee katsomaan kuvia, joista ainakin näkee missä vaiheessa nyt ollaan ja toivottavasti vähän mittakaavaakin, valmiinahan teos tulee olemaan noin 200m korkea (isompi kuin pyramidit). Oppaamme Crazy-Frank kertoi elävästi paljon tarinoita vuosien varrelta ja tulevaisuudensuunnitelmista. Seuraavaksi he aloittavat hevosen pään johon mennee 10 vuotta.

Ja sitten taas autoilua. TKM oli bongannut jo Suomessa ”Needles Highwayn”, joka ajettiin ja maisemat ihailtiin. Huipun kivimuodostelmien syntymistä ihmeteltiin tovi ja jatkoimme matkaa. 16A highway olikin sitten aivan käsittämättömän hieno – awesom sanois amerikkalainen. Mutkaa ja kapeita tunneleita toinen toistensa perään ja juuri kun alkoi tottua kapeaan tiehen niin se puolittui kahdeksi eri suuntiin ajaville. Leveys vastasi pyörätietä. Vuoren juurella sitten viimein näimme biisoneitakin – melko jytkyjä. Yksi valkohäntäpeura aikoi kai haastaa ponimme (Mustang) kisailuun mutta hyppäsi kuitenkin viimehetkellä alta pois – hyvä valinta.

TMM

"Käänny oikealle ja aja 573 kilometriä"

Vaikka täällä etäisyydet ovat valtavia, niin matka kyllä taittuu helposti. Inter State -teillä nopeusrajoitus on 75ml/h eli 121km/h ja kunto hyvä. Kaistoja on aina ainakin kaksi samaan suuntaan, jolloin rekkojen perässä ei tarvitse kyttäillä ohituspaikkoja. Highway-teillä ajetaan hieman hiljempää ja teiden kunto vaihtelee.
Jylhän karut maisemat estävät puutumista ja pitkätkin päivätaipaleet taittuvat vaivatta. Toistaiseksi kilometrejä on kertynyt seuraavasti:
- 27.5. 613km (vw-tapahtuma)
- 28.5. 1017km
- 29.5. 946km

Tänään ajetaan vielä tonni, mutta sitten himmaillaan koska etelämpänä mielenkiintoisia kohteita on tiheämmässä ja ehkäpä välipäivä on jo paikallaan...

Autovalinta onnistui kyllä täysin nappiin. 2012-Mustangissa ei ole viitettäkään vanhoista amerikkalaisista lullista, jotka keinuvat kuin vesisängyt. Todella miellyttävä ajaa, hiljainen, hyvät istuimet ja kulutuskin pysyy maltillisessa noin 8 litrassa (matkanopeus 120km/h). Katto alhaalla voi hyvin ajaa 20C lämmössä ja 120-nopeudessa - suosittelemme. TM *****
Polttoaine maksaa vajaa 4 Dollaria gallonalta (3,7 litraa).

Erityismaininnan ansaitsee autossa oleva Sirius-satelliittiradio. 220 kanavasta löytyy mm. "Elvis Radio", joka soittaa - yllätys, yllätys - Elvistä 24/7. Yksi suosikeistamme on "Hair Nation" josta tulee 80-luvun heviä ja rokkia.

TMM

From Nevada trough Utah to Wyoming

Ma 28.5.2012

Fernleyn aamiaisen ruokkimina lähdimme ajamaan Lonliest Roadia myöden itää kohden. Austinissa, pysähdyimme International Cafe & Barissa, Main Roadin varressa. Pitkätukkahipeille oli omat ovensa, joten jouduimme jakaantumaan. Paikka oli vanha saluuna, yhä toiminnassa. Baaritiski taustahyllyineen oli peräisin Englannista, josta 1800-luvun puolivälissä tuotuna se oli palvellut jo useammassakin saluunassa. Seinät oli verhoiltu nimikoiduilla yhden dollarin seteleillä. Hauska paikka.

Ruthin kylä kuparikaivoksen vierellä oli aika surullisen näköinen. Kaivos lienee suurimpia avolouhos sellaisia. Pitää muistaa tsekata Google Mapista kuinka suuri kaivos todellakin on. Nevadan ja Utahin rajalla pysähdyimme casinolle (nimi?) seisovan pöydän ääreen myöhäiselle lounaalle. Ei ruotsinlaivan veroista mutta riittävästi.

Bonnevillen suola-aavikolla EI sitten kannata tehdä donitseja katto alhaalla. Joka paikka täynnä niitä, suolarakeita, kohta kukkii Ponin pellit. Aavikon hullaannuttamana TMM päätyi irtisanomaan itsensä työnantajansa NOKIA Oyj:n palveluksesta. Nokka kohti itää ja uusia seikkailuja. Yöpymispaikaksi valikoitui Evanston, Salt Lake Cityn itäpuolella. Prairre Inn tarjosi hyvät tilat edulliseen hintaan sekä toimivan WLAN verkon.

North California

Su 27.5.2012
(huom. kuvia lisättynä alempana Picassa –palkkiin)
Saapumisiltana saatuamme auton allemme suuntasimme Carmin avustuksella Annen, Geoff ja Sennan luo. Senna, Bichon, tuntui Tuomaksen vielä muistavankin. Iltaa istuimme heidän Sna Franciscon asunnossaan syöden hyvin ja kuulumisia vaihtaen. Kaupassakäyntiä hankaloitti pieni, musta mustarastasta pienempi terävänokkainen korttelivahti. Se hyökkäili uskaliaasti kaikkien kimppuun iskien nokallaan. AngryBird. Isäntämme vieraanvaraisesti luovuttivat käyttöömme vierashuoneen, peseytymistilat, kaikki mitä pitkän lennon jälkeen kaipasimmekin ja aikaeronkääntöyönä nukutti hyvin. Aamuun asti, puoli kuuteen. Vähän kun kolisteli paistinpannuja ja käryytti makkaroita ja sipulia niin saimme Geoffin kokkaamaan meille eniromaisen munakkaan. Aamukahvit noudimme läheisestä kahvipuodista, eikä muuten ollut mitään Saludoa. Pavut jauhettiin, no jos ei yksitellen, niin jokaiseen annokseen erikseen, kahvia valutettiin nk. baarimikotkin edestakaisin astiasta toiseen, jotta siihen tarttuisi Friscon aromi ja riittävä vaahto. Juomat mukaan ja nähtävyyskierrokselle.
Castro Street, Lombard Street, Twin Peaks, ja Steve McQuenin Fastback Mustangin (elokuva Bullit) jälkiä seuraillen, isäntämme reittioppaina, tuli väliaikaisten jäähyväisten aika. Hyvästeltyämme otimme suunnan Golden Gaten kautta Sacramentoa kohden. Bugorama -tapahtumassa TMM hypisteli haikeana ruostuneita tukivarsia jne. aikansa, tinkaili ja ostikin jotain. Kiihdytysajoissa nopeimmat peltikuoriset ajoivat kai matalia kympin ja yhdentoista aikoja, osa viipyi reitillä paljon pitempäänkin. VW näyttelytarjonta oli mukavaa katseltavaa ja keli sopivan aurinkoinen, yli kakskymmentä alle kaksviis, pikku tuuli.
Karttakirjasta (Rand McNally 2012) olimme valinneet tien 50, joka oli merkattu nähtävyysreitiksi eikä suotta. Ylemmäs ja ylemmäs kun nousimme, niin lopulta katto piti nostaa kelin muuttuessa kylmemmäksi. Kahvilla käväisimme Strawberry Lodgessa. Korkeimmillaan Lake Tahoeta kohti kävimme 7000 jotakin jalassa, 8000 jalan kylttiä emme bonganeet. Hyvä tie, mahtavat näkymät! South Lake Tahoe ohitettiin, samoin Carson City ja Reno. Yöpaikka löytyi illansuussa Fernleysta, Super 8 motellista (motelli siisti, wlan ei yltänyt huoneeseemme, aamupala köyhähkö. Viereisessä Jake`s Casinossa perushyvillä wrapeilla ja ribseillä + Bud, ei pelattu.

Lähetetty Nokia-puhelimestani

Quick stop in San Francisco

Thanks Anne ang Geoff for everythin. We'll write a longer SF post later. Now we are heading towards www.bugorama.com in Sacramento.

Innokasta... herätys klo 5.00, aamupalalla varttia vailla. Seutu on sateen jäljiltä, mutta nyt aurinko on jo näkysällä. Bonus Inn hotelli tarjosi eniromaisen palvelun hotellikuljetuksineen ja todellakin riittävine aamupaloineen. Pikkubussikuskitkin olivat mennentullen avuliaita ja asiansa osaavia.
Nyt kentällä istuskellaan niin tuntia myöhemminkin olisi kerinnyt. Onneksi edessä on noin kymmenellä tunnilla pidennetty vuorokausi niin saa nauttia "perillä" olosta. Heathrow`lla vaihtoaikaa on muutamia tunteja, SFOssa oletamme olevamme 17.00 paikallista aikaa, kaiketi 03.00 kotiaikaa.
Suunnitelma tarkentuu, Lake Tahoe kiinnostaisi toka yöksi, saas nähä.

TKM

Matka alkoi 25.5. klo 19.30 CRV:llä kohti Oulunsalon lentokenttää haikeissa tunnelmissa lähes kuukauden eron vuoksi rakkaimmista... 

Noh - eiköhän tämä nopeasti mene.

Timo käski kirjoittaa että ollaan jo perillä, sillä varsinkin nyt matka on tärkeämpi kuin päämäärä koska päämäärää ei oikeastaan ole.

Okei,
Viikko lähtöön ja aika kiirettä on ollut. Kenttäsahuri Turtisen kanssa tukit muuttui sahatavaraksi ja TMMn kanssa opeteltiin ajamista vapaakytkimellisellä Saab 96 -merkkisellä liikkumisvälineellä. Aikanaan ralliakin semmoisella ajettu, hyvät pikataivalajat lienee syntyneet kiireestä päästä ajoneuvosta pois.
Keskiviikkotorstaiksi Tampereelle ja perjantai-iltana matkalle.

KKMn (tyär) kanssa jo hyvästeltiin, kun ei ennen lähtöä varmaankaan nähdä :`(.

Repun pakkausta ja kartan lukua, eka päivä SFO www.bugorama.com :)

TKM